Hieman joen historiaa muutaman sadan vuoden ajalta.
- Vaan kun tuo eurajoki on
teollisuuden ja yhteikunnan toimesta pilattu täysin, ja
perinpohjin, pohjamutiaan myöten. Aikojen kuluessa, eli noin
200-300vuoden kuluessa, jokeen on kaadettu jätteitä tonni- ja
kuutiokaupalla, välittämättä joenvarren asukkaista ja joen
eliöstöstä. Sama toiminta tuntuu olevan voimissaan yhä tänä
päivänä.
-
- Aloitetaan vaikka Euran
Kauttualta ja sen historiasta, josta löytyy juttua A.Ahlströmin
Paperitehtaan perustamisesta ja vielä vanhemmista tapahtumista
jotka ovat vaikuttaneet eurajoen ympäristöön ja sen virtaamaan.
- Rakennusperintömme sivustolta
löytyy tietoa Kauttualta.
-
http://www.rakennusperinto.fi/rakennusperintomme/artikkelit/fi_FI/Kauttuan_ruukinalue/
-
- Museoviraston sivulta löytyy
juttua Kauttuan Ruukista
-
http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=912
-
- Historiaa löytyy myös Kauttuan
ruukinpuiston sivuilta.
-
http://www.vierastoiminta.a-ahlstrom.fi/index.php/historia-73.html
-
Lainaus sivuilta;
”Kauttuan
ruukinpuiston historia juontaa juurensa aina 1600-luvulle, jolloin
Lorenz Creuz perusti rautaruukin Kauttuankoskeen. Vuonna 1746
alueelle rakennettiin ensimmäinen rakennus ruukinhoitajan
asunnoksi, jonka alkuperäiset kellariholvit ovat nykyisen kartanon
perustana. Creutzien jälkeen omistajaksi tuli
ensin Timm-suku, jonka hallussa Kauttuan ruukki oli 1700–1873.
1800-luku oli vävynä taloon tulleen Falck-suvun aikaa.
Jälkimmäisten aikana rakennettiin pääosa kartanon ja ruukin
säilyneistä asuinrakennuksista: päärakennus, kellotorni,
Sepänkadun rakennukset ja puisto. Muutoksen ajan ruukissa aloitti
1873 paikkakunnalle saapunut liikemies Antti Ahlström, joka
syrjäytti raudantuotannon puunjalostuksella. Hän rakensi vanhan
rautaruukin tuntumaan paperitehtaan, jota on laajennettu jokaisella
vuosikymmenellä aina nykypäiviin saakka. Kauttua on yksi niistä maamme
rautaruukeista, joissa teollinen toiminta jatkuu edelleen
alkuperäisen rautateollisuustuotannon pysähtymisen jälkeen.
Nykyisin Kauttuan tehtaat ovat osa kansainvälisiä yrityksiä,
jolloin tehtaan ja sen paikallisjohdon suuri ja kokonaisvaltainen
vaikutus ympäristön rakentamiseen on päättynyt.”
- Eli toisin sanoen.
-
- Jo 1600 luvulla on tuon eurajoen
saastuttaminen aloitettu raudan valmistuksessa käytettyjen
materiaalien ym nestemäisten jätteitten juoksuttamisella jokeen,
ja saastuttaminen on jatkunut siitä asti toisinaan enemmän ja
toisinaan vähemmän. Alkuun tietenkään kukaan ei välittänyt
mistään kunhan sai ne jätteensä kipattua johonkin pois omista
nurkista. Raudan jalostus jatkui siihen asti kun A.Ahlström tuli
Euran ruukin patruunaksi, ja saastuttaminen jatkui myös siitä
eteenpäin yhä pahemmin. Jossain vaiheessa tietenkin jo ihmiset
alkoivat vaatimaan noita jätevesiä puhdistettavaksi, ja joskus
jopa koko tehdasta suljettavaksi, silloin varmaankin paperitehtaalle
tehtiin oma puhdistamo, joka puhdisti osan jätevedestä määräyksien
mukaisesti. Nimen omaan ”määräyksien mukaisesti”. Puhdistusta
valvoi, jos valvoi, jokin viranomainen jos sattui ehtimään muilta
kiireiltään, aivan sama juttu nykypäivänä.
- Yleensä teollisuudelle annetaan
lupa saastuttaa, ja asetetaan jotkin rajat joillekkin saasteille.
Kunhan vain se teollisuuslaitos pysyy annetuissa rajoissa kaikki on
”hyvin”(???). Todellakin monta kysymysmerkkiä, yleensä ei ole
jatkuvaa valvontaa, eikä se valvoja ole jatkuvasti valvomassa
milloin venttiilit aukaistaan ja tyhjennetään jätesäiliöt. Tuo
jatkuva valvonta perustuu teollisuuslaitoksen omiin ilmoituksiin, ja
niiden luotettavuus saattaa olla jonkin verran kyseenalaista.
Jätteitten tyhjennys tehdään silloin kun valvontaa ei ole
odotettavissa, ja kun on tiedossa valvontaa, suljetaan nuo jätteen
juoksutukset.
-
- Tähän väliin voisi huomauttaa
että ei tuo A.Ahlström ollut ainoa joen saastuttaja. Aikoinaan
myös Kiukaisten Eurakoskella oli nahkatehdas. Satanahka joka käytti
joen vettä surutta prosessivetenä nahkojen pesuun, sekä laski
vedet takaisin jokeen ilman puhdistusta. 1930-40 luvulla toisinaan joki
tosiaan myös haisi kuin viemäri, ja myös näytti siltä, siitä
ajasta joki on jopa itsestään puhdistunut kun tuo nahkatehdas
lopetti nahantuotannon joskus 1990 luvulla.
- http://www.rauma.fi/raumanseutu/Paikallishistorian_opetusmateriaali/Rauman_seudun_teollistuminen.htm
- Lainaus sivulta:
- SATANAHKA KIUKAISISSA
- Kaksikymmentäneljä tilallista
Kiukaisista ja lähiseudulta kokoontuivat helmikuussa 1917
päättämään Satakunnan Nahkateollisuus Osakeyhtiön
perustamisesta. Siihen aikaan maakunnan nahanvalmistajilla oli niin
paljon työtä Venäjän armeijan tilausten toimittamisessa, etteivät
Satakunnan talonpojat saaneet tuottamiaan vuotia jalostetuksi ilman
uutta nahkatehdasta. Kiukaisista löytyi sopiva tontti, jolle
rakennettiin tamperelaisen rakennusmestari Heikki Tiitolan piirtämä
tehdasrakennus. 19.11.1919 aloitettiin nahan valmistus.
- Alussa tehtaan
toimintaperiaatteena oli muokata maakunnan tilallisten tuottamista
vuodista parkkinahkaa heidän omiin pieksu-, valjas-, mäntti- ja
kinnasnahkatarpeisiin.1920-luvulla alettiin ostaa raakavuotia ja
valmistaa nahkaa sekä kenkäteollisuudelle että nahkakauppoihin.
- Vuonna 1932 osti diplomi-insinööri
Aarne Hellemaa osake-enemmistön. Nyt alkoivat tehtaalla uudistukset.
Konekantaa uudistettiin, valmistusmenetelmät vaihdettiin ja koko
nahanvalmistus suunnattiin kenkäteollisuudelle, joka toi
päällisnahat ulkoa. Parkkinahan valmistus väistyi
kromipäällysnahan tieltä. Työntekijämäärä kasvoi kahdessa
vuodessa kymmenkertaiseksi ja apua hankittiin myös ulkomailta.
- 40- ja 50-luvun tyypilliset
nahkanimet sannikkaat, vuohikkaat ja hevokkaat ovat väistyneet
erilaisten nappa- ja naudikastyyppien tieltä. Samoin ovat hävinneet
talilla, degraksella ja traanilla kyllästetyt rasvanahat ja
aikoinaan markkinoita vallannut, kovaa kulutusta kestävä
Mammut-kromipohjanahka.
- 40-luvulla aloitettiin yhtiössä
myös nahan oma jatkojalostus. Tyypillisiä erityistuotteita olivat
nahkapukineiden, laukkujen, salkkujen ja käsineiden lisäksi naisten
nahkahatut, puolustusvoimille leipä- ja karttalaukut, selkäreput ja
taisteluvyöt, pesäpalloräpylät ja puukengät. 60-luvulla
keskityttiin jatkojalostuksessa lammasmokkaturkkeihin, nappa- ja
mokkapukineiden tuotantoon ja vientiin.
- 1995 Satanahan tehdasyksiköiden
pinta-ala oli 11.500 neliötä, palveluksessa 155 henkilöä. Silloin
tehdas valmisti päivässä 650 naudanvuotaa kengänpäällis- ja
laukkunahaksi. Pukinetehtaan vuosituotanto noin 8000 nahka-asustetta
ja lammasturkkia, joista pääosa suuntautuu vientimarkkinoille.
- Satanahan toiminta loppui 1997 ja sen
tilalle perustettiin Sata Leather. Nahantuotanto loppui Kiukaisissa
vuonna 2003.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti